Myönnettäköön – minulla on aina ollut heikkous arabeihin. Tai pikemminkin kauniisiin asioihin, ja arabit ovat aina miellyttäneet esteettistä silmääni. Malinin ottaessa yhteyttä ja tarjotessa erästä 7-vuotiasta tammaa, olin kuitenkin hieman epäileväinen. Olin juuri hankkinut Salemin ja tallit olivat valmiiksi täynnä. ”Aina yksi sukkela arabi johonkin väliin mahtuu!” Kasvattaja oli naureskellut. No… Niin kyllä mahtuu. Niinpä matka Puolaan oli sovittu. Tunsin Malinin entuudestaan, hän oli arabeja laukkaradoille kasvattava perhetuttu. Anasazjaa Malin kuvaili kuvankauniiksi, mutta laukkaradoille turhan kömpelöksi tapaukseksi. Koeratsastuksessa putosin selästä (toim. huom. ensimmäistä kertaa vuosiin!), joten pakkohan se pikkuriiviö oli kotiin viedä.
Ana on kaikkea muuta kuin rohkea, se on oikeastaan säikky jo ihan naurettavuuksiin asti. Se on juuri sellainen omia pierujaankin säikähtävä hätähousu, jonka säikkymisen määrä on vakio päivästä ja käsittelijästä toiseen. Mikään älykkö tämä tamma ei myöskään ole, joten sen kanssa saa samoja juttuja toistaa kyllästymiseen saakka. Kaikessa blondiudessaankin Ana on vain ihastuttaa! Eihän tällaista pöljää, koheloa ja supersäikkyä raukkaparkaa vain voi olla rakastamatta.
Ratsuna Ana on vielä melko vihreä tapaus. Onhan sillä kasvattajansa omistuksessa ollut ratsastaja selässä, mutta meille tullessaan vaaleanrautias osasi lähinnä juosta ratsastaja selässään. Kovaa. Todella kovaa! Onneksi Ana ei enää sinkoile mihinkään ratsastajan noustessa selkään, mutta rauhallinen sen kanssa saa kyllä olla. Riuskat otteet ja esimerkiksi satulaan tömähtäminen saavat tamman kyllä ottamaan jalat alleen ja vähän äkkiä.
Analla on varsin keskinkertainen ravi ja käynti. Etenkin käynnin työstäminen vaatii ratsastajalta pitkäjänteisyyttä, kekseliäisyyttä ja neuvokkuutta, sillä hiukan pöljä tamma ei mielellään kävelisi ratsastaja selässään. Kerran kun se on oppinut, että ratsastaja selässä juostaan perhanan kovaa, on siitä vaikea oppia pois… Töitä kuitenkin tehdään, ja nykyään maastakäsin Ana osaa jo kouluratsastuksen perusliikkeet varsin mainiosti. Laukka sen sijaan Analla on aivan vertaansa vailla! Se ei ole lainkaan hallitsematonta kiitolaukkaa kuten voisi kuvitella, vaan kauniin kolmitahtista ja luonnostaan pyöreää. Anan laukkaa on yllättävän helppoa säädellä, ja siitä saakin tuomarilta helpot lisäpisteet – jotka eittämättä jäävät käynnistä surkeiksi. Rodulle tyypillisesti kokoamiskyky ei mitään huippuluokkaa ole, eikä Ana puoliverisille kilpakumppaneilleen kouluradoilla pärjääkään. Sen sijaan se on hauska harrastuskaveri, jonka kanssa tylsille päiville voi heittää hyvästit.
Arabiksi Ana ei ole järin ketterä eikä voimakas. Se muistuttaa erehdyttävästi hieman liian nopeasta kasvupyrähdyksestä toipuvaa teiniä, jolla on vaikeuksia tunnistaa jalkojaan suhteessa maahan ja toisiinsa. Esteillä Ana tarvitseekin melko paljon tukea ratsastajaltaan antaakseen parastaan tai edes älytäkseen yrittää kunnolla. Erikoisesteet – jollaiseksi oudon värisen puominkin voi tässä tapauksessa lukea – ovat Analle hankala paikka. Vesiestettä Ana sen sijaan ei tajua pelätä, sen enempää kuin vettä yleensäkään.
i. Monett ox ox (PPA) trt 155cm |
ii. Monsuut ox rt 159cm |
iii. |
iie. | ||
ie. Eskalia ox tprt sab 150cm |
iei. | |
iee. | ||
e. Auberia ox ox (PPA) vprt 146cm |
ei. Taseen ox vrt 153cm |
eii. |
eie. | ||
ee. Anesja ox prt 142cm |
eei. | |
eee. |
Kyseessä on virtuaalitalli/virtuaalihevonen, eli mikään sivuilla esitelty eläin, paikka tai tapahtuma ei ole oikea. Kuvissa esiintyvillä hevosilla ei ole mitään tekemistä sivulla annettujen tietojen kanssa.
Ulkoasu © Heidi / Pilvimarja 2022, muokkaus InkkuR. Taustakuva © FM-Photos, CC BY-NC-ND 2.0 Deed