Rothgård &
Kobberavn

Welcome to our piece of dressage paradise

Se oivallus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Että kaiken ei tarvitsisi olla valmista - oikeammin, mikään ei koskaan tulisi olemaan täysin valmista. Saati täydellistä. Se oli samaan aikaan helpottavaa, miljoona kiloa keventyi harteilta, mutta samaan aikaan myös tosi raskasta. En ollut koskaan tajunnut olevani täydellisyydentavoittelija. Pikemminkin olin aina naureskellut sellaisille, jos en jopa ärsyyntynyt tyypeistä, joille mikään ei koskaan riittänyt. Mutta eikös sitä sanota, että toisissa ärsyttää eniten juuri ne piirteet, joita itsessä ehkä tietämättäänkin pinnan alla on? Samalla tämä oivallus mahdollisti sen ajatuksen kypsymisen, että vaikka osa talleista oli yhä remontissa, voisin aivan hyvin kohta jo viettää avajaisia. Oli aika sysätä ajatukset siitä, mitä muut ajattelivat, sivummas. Kellä muka olisi mitään sanomista siihen, missä kunnossa paikat olivat, kun hankin vanhan leirikeskuksen ihan yksin?

Tämä on se tyypillistäkin tyypillisempi tarina, joka alkaa avioerosta, ja päätyy ikiomaan tilaan - muttei välttämättä se tavanomaisin. Olosuhteet erolle olivat olleet otolliset jo hyvän aikaa. Meillä oli hiukka liian suuri tila, hiukka liian monta hevosta - ja mies, joka asui puolet ajasta Luxemburgissa omalla perhetilallaan. Kun vierailut aina vaan pitkittyivät ja yhä enemmän kotitilan hommista oli mun harteilla, huumori oli koetuksella jo valmiiksi. Ja kun eräällä kisamatkalla Berliinissä mies jäi verekseltään kiinni pettämisestä, oli homma sillä selvä. Kaiken kukkuraksi samana vuonna sekä isoäitini että tätini ottivat ja kuolivat. Vuosi oli mun elämäni rankin, mutta yhdessä lakimieheni kanssa saimme siitä kuitenkin jotakin positiivistakin irti: nimittäin aivan järkyttävän potin rahaa. Niin, se ikuisuuskysymys - miten tällaista tallia voi rahoittaa? Eihän siihen tarvita kuin rikkaasta perheestä ponnistava pettävä ex-aviomies, vanha tila ja hevoslauma, jota kumpikaan ei oikeastaan halua. Hevoset olivat vieläpä ihan mukavasti menestyneitä, isolla rahalla leivottuja, joten jo pelkästään niistä saaduilla rahoilla olisin elellyt herroiksi lopun ikääni. No, tätä kokemusta en kyllä kellekään voi suositella, että ei siinä.

Matkustin syksyllä aurinkorannalle ja olin ihan varma, etten enää ikinä pyörittäisi hevostilaa. Siinä rannalla lojuessa tulin kuitenkin oivaltaneeksi jotakin. En ollut ikinä pysähtynyt miettimään, mitä minä halusin. Olin aina paahtanut täysillä, kertoihan siitäkin jo jotakin se, että olin eronnut vasta 29-vuotiaana. Nyt kolmikymppisenä olin ihan uusien mahdollisuuksien äärellä. Suomeen en kuitenkaan halunnut jäädä. Olin uusien tuulien tarpeessa, kipeästi. Joten kun vanha tuttava vinkkasi vanhaa hevosleirikeskusta Caymaron saarelta, olin jo pelkästä ideasta kuin myyty.
Loppu hyvin kaikki hyvin? Se jää nähtäväksi, jää seuraamaan tarinaa!

News @Rothgård&Kobberavn

8. maaliskuuta 2024
kirjoittanut Omistaja

Vuosien haave on alkanut viimein konkretioistua ja sivusto valmistua jo lähes julkaisukuntoon. Pientä viilausta vaille!



yhteys

Stall Rothgård & Kobberavn
Caymaro, Vesland
SRKR3227
Foorumi
Keskustassa & VRH-Treff
vratsastuskoulu@gmail.com

info

Kyseessä on virtuaalitalli/virtuaalihevonen, eli mikään sivuilla esitelty eläin, paikka tai tapahtuma ei ole oikea. Kuvissa esiintyvillä hevosilla ei ole mitään tekemistä sivulla annettujen tietojen kanssa.

This is a sim game stable and none of the presented animals, places or competitions are real. The real horses in the pictures have nothing to do with the information given in these pages. Don't have a clue what this is about? Take a look at here! Most of the pages are in Finnish. If there's anything you need to be translated, don't hesitate to ask! We are happy to help you with anything. For starters, take a look at our In English-corner.

♥ suosittelemme

Kiinnostaako yhteistyö kanssamme? Kysy lisätietoja!

Are you interested in cooperating with us? Ask for more information!

Caymaro WEATHER Ulkoasu © VRL-14959, kuvat © ,