Gleanntán Merrow

Kutsumanimi: Merri
Rotu, sukupuoli: Irish draught, tamma
Väri: Mustankimo
Säkä: 159cm
Syntymäaika: 24.05.2018,
Omistaja, kotitalli: InkkuR. VRL-14959, Stall Lusö
Kasvattaja/Tuoja: Wreathvalley, Irlanti

Rekisterinumero: VH20-069-0036, v-LN: 361100
Painotus: kenttä
Koulutustaso: Helppo — ko Helppo B, re 95cm, me 90cm

♡ 2 Star Prospect
♡ Kilpailee porrastetuissa, katso ajankohtainen pistetilanne rekisterisivulta.

Kun minulle ensi kertaa kaupattiin irish draught-rotuista ratsua, piirsin mielessäni kuvaa raskastekoisesta, hidasliikkeisestä talutusratsujen vetonaulasta. Wroooong! Raskastekoinen kyllä, mutta hidas? Ehei! Alkeisratsu? No jaa… Ehkä jonakin päivänä. Merri lyö vauhdikkuudessaan laudalta jopa osan täysverityyppisimmistä puoliveriratsuistamme, joten älä anna massavan ulkonäön hämätä! Ei ole koiraa karvoihin katsominen, vai miten se meni.

Olkoonkin raskasrakenteisempi tapaus, Merristä löytyy vauhtia vaikka muille jakaa. Sillä on pitkät askeleet, ja jo massavan kokonsa puolesta suurta liikettä. Sitä on välillä vähän hankala taluttaa, tamma kun ryysäisi pitkine jalkoineen ohi hitaista ihmisistä. Varomattoman jalat jäävät jättisuurten kavioiden alle tuossa tuokiossa. Emältään Merri onkin oppinut ärsyttävän tavan olla nostamatta jalkojaan pyydettäessä. Muutoin hoitotoimenpiteet sujuvat melko näppärästi, joskin Merri tuppaa unohtamaan ison kokonsa ja jyrää vahingossa ihmisten yli tuon tuostakin. Karsinassa sitä ei kannata hoitaa, ellei halua tehdä tarkempaa tuttavuutta karsinanseinien kanssa.

Merri on kovin innokas tyyppi. Se ei oikein vielä hiffaa, miksi kaarrossa pitää seisoskella odottelemassa, tai miksi ylipäätään kaikessa kestää niin hitsin kauan. Merriä saa pidätellä ihan toden teolla! Sillä on tapana siirtyä suoraan raviin, kun ohjat kerää tuntumalle. Alkutunnista Merri onkin hieman haastava kaveri, sillä kun olisi menohalua ja pitkien askelten johdosta jopa areenamaneesi tuntuu ihan hiekkalaatikolta, jonka seinät tulevat äkkiä vastaan. Muita ratsukoita saa olla jatkuvasti ohittelemassa! Kimo irlantilainen on ehdottomasti niitä hevosia, jotka tuntuvat selästä käsin paljon korkeammilta kuin oikeastaan ovatkaan. Joskus Merri on parhaimmillaan vasta päivän toisella – tai kolmannella – tunnilla, toisinaan sen saa hyvin kuulolle ja avuille jo alkuverryttelyjen aikana, mutta sitä pitää uskaltaa ratsastaa. Jos Merrillä jää roikkumaan ohjiin ns. käsijarru päällä, alkaa tamma nyppiä ohjia ärsyttävästi.

Irlantilainen ei ole järin herkkä avuille. Etenkin taipumista vaativat tehtävät saa ottaa useampaan otteeseen ennen kuin päästään haluttuun lopputulokseen – tai edes sinne päin – sillä Merri tykkäisi vain kiihdytellä ja antaa piut paut taivuttaville avuille. Edestä Merri jääkin herkästi painavaksi, vaikka sitä ei eteenpäin juuri tarvitsekaan käskeä. Kokoamiskykyä Merriltä löytyy jonkin verran, vaikka eihän se mikään parkettien partaveitsi olekaan.

Esteillä Merrillä on kaksi vaihdetta: nyt mennään eikä meinata!, tai iiik! mikä toi on? se syö mut! Kultaisen keskitien löytäminen on ainakin toistaiseksi melko haastavaa. Merriä pitää ratsastaa melko tomerasti kohti estettä, mutta toisaalta pidätteiden kuunteleminen on Merrin mielestä ihan tylsää. Pahimmillaan meno yltyy päättömäksi kaahottamiseksi ja joka toiselle esteelle kieltämiseksi – tai esteen kiertämiseksi. Jo rakenteensa puolesta Merrillä on melko omalaatuinen hyppytyyli, johon kestää aikansa tottua.

Maastossa Merrin vauhti kiihtyy entisestään, jos edes mahdollista. Apuohjat todellakin tulevat tarpeeseen sekä tuhannet puolipidätteet. Merrin kanssa ei maastoon kannatakaan lähteä, ellei ole aivan varma, että osaa ratsastaa sen avuille ensin kentällä. Vieraissa paikoissa Merri on oma touhottava itsensä.

Suku