Rockabye

Kutsumanimi: Roki
Rotu, sukupuoli: Westfalen, ruuna
Väri: ruunikko
Säkä: 168cm
Syntymäaika: 15.12.2018,
Omistaja, kotitalli: InkkuR. VRL-14959, Stall Lusö
Kasvattaja/Tuoja: ei tiedossa/Virtuaalitalli Glades

Rekisterinumero: VH19-048-0001, v-LN: 6889763
Painotus: yleis
Koulutustaso: ko Prix St Georges, re 140cm

♡ First Champion, 4 Star Prospect
♡ Kilpailee porrastetuissa, katso ajankohtainen pistetilanne rekisterisivulta.
♡ 31.08.2021 RHLA XLII-tilaisuus First Champion
(70,556 %) 4 / 3.5 / 9 / 6 / 10 / 8 / 6.5 / 9 / 7.5

Rokin edellinen omistaja kuvaili sitä rohkeaksi tyypiksi, joka ennemmin rynnii kohti pelottavaa vaikka läpi harmaan kiven. No joo, Roki oli silloin vielä ori. Nyt, melko myöhään ruunattuna, nämä piirteet ehkä ovat vain korostuneet. Se ei säiky oikeastaan yhtään mitään, mutta sikapossu se kyllä osaa olla. Jos se taluttaessa äkkää jotain kiinnostavaa, se taatun varmasti lähtee kuin leppäkeihäs taluttajasta viis. Älä siis ihmeessä taluta Rokia pelkällä riimunnarulla. Lastaaminenkaan ei ole Rokin lempipuuhaa.

Kaikkien onneksi Roki tykkää huomion keskipisteenä paistattelusta. Ainoa huono tapa sillä on hoitajaan nojaaminen kavioita nostaessa. Ruunaa voikin huoletta hoitaa vähän kokemattomampikin, se vain nököttää aloillaan tyytyväisenä niin kauan kuin joku sitä huomio. Unohdupa juoruamaan kakkoshoitajan kanssa tai poistu paikalta liian pitkäksi aikaa, johan on eri ääni kellossa. Roki ei jaa!

Ratsailla Roki liikkuu luonnostaan oikeinpäin. Se on isohko ratsu ja tarvitsee paljon tilaa eteen, joten hieman pidemmällä ohjalla alkuun ratsastaminen palkitaan kyllä - jos taas ratsastaa heti alkuunsa tiukkaan pakettiin, Rokin askeleet pysyvät maahansidottuina. Koulutunneilla Roki ei ole aivan parhaimmillaan, se kyllä suorittaa mutta sen innostaminen on vaikeaa. Esteillä sen sijaan korvat nousevat höröön ja ruunasta kuoriutuu yritteliäs ja parhaansa mukaan ratsastajaa auttava kaveri. Maastoon Roki lähtee mielellään, joskin jonon kärjessä. Perällä sitä ei voi pitää, ruunan herkkä macho-ego ei kestä viimeisenä olemista.

Suku

Päiväkirja

17.8.2021

Roki saapui Lusöön - no, vähintäänkin näyttävästi. Kauppakirjoihin oli lyöty nimet alle, oripoika oli käynyt klinikan kautta ja aloittaisi uuden uransa lyhyen saikun kautta. Kaikki oli sujunut kuin kirjoissa; Roki oli kuulemma matkustanut hyvin ja käyttäytynyt klinikallakin kuin hymypoikapatsas. Vieraskoreutta, ehkäpä? Tai sisäsyntyistä valkotakkipelkoa? Krhm, syystäkin, tässä tapauksessa... Yleensä kukaan ei kiinnitä juuri huomiota kun tämän kokoisen tallin pihaan ajaa hevosauto, mutta toista se oli tänäaamuna. Roki potki hevosrekan seiniä niin että koko laitos huojui. Kuski hyppäsi alas, löi paperit syliini ja avasi ovet ennätysvauhdilla. Ruuna syöksyi alas ramppia sellaista vauhtia, että lähimmistä ovista pisti lukuisat pääparit ulos ihmettelemään, mikä moista kolinaa pitää.

"Pidä hyvänäsi!" Tuttu kuski, tilauslinja-autoa leipätyökseen ajava Petterson, äyskäisi. Syliini ilmestyi vielä pitkä juoksutusliinakin. "Ei sitä voi pidellä, huonon ostoksen nyt teit, rouva." Petterson ei jäänyt kuuntelemaan kiitoksia vaan kurvasi autonsa pölypilven saattelemana pois pihasta. "Jaa, olisinhan minä voinut kahvit tarjota", mutisin, toinen sentään oli ajanut Sveitsistä saakka. Kohautin olkiani. Roki pyöri tyhjentyneellä tallipihalla ympyrää kuin mikäkin venäläinen ripaskantanssija. Sulloin paperit farkkujen takataskuun ja lähdin taluttamaan uusinta ostostani kohti tallia.
"Pientä koulutusta", hihitin itsekseni. Niin Rokin myyjä oli todennut: että Roki kaipasi vain pientä uudelleenkoulutusta. Taputin ruunikon hikistä kaulaa. "Sitä sinä totta totisesti tarvitset."